Kellon säilytys yön yli

Mekaaninen kello viettää noin kaksi kolmasosaa elämästään ranteen ulkopuolella. Se, missä se noina tunteina lepää, vaikuttaa sen kuntoon enemmän kuin mikään kiillotusliina. Silti useimmat kellot päätyvät illalla yöpöydälle kellotaulu alaspäin, takintaskuun tai laatikon pohjalle avainten ja kolikoiden sekaan.

Mikään näistä ei ole vaaraton paikka. Käydään läpi, mikä kellolle todella tapahtuu ja mitä kannattaa tehdä sen sijaan.

Mikä vahingoittaa kelloa yön aikana

Kolme asiaa, yleisyysjärjestyksessä.

1. Pöly pohjakannen alla

Yöpöydälle kertyy pölyä, ja pöly on enimmäkseen kivipölyä. Kun kello lasketaan taulu alaspäin, hiukkaset hiertyvät lasia vasten; pohja alaspäin ne painuvat sarvien ja rannekkeen päätypalojen väliin. Kumpikaan ei naarmuta syvältä yhdessä yössä, mutta tuhat yötä tekee sen himmeän, utuisen pinnan, jonka näkee kelloissa joita ei ole millään ilmeisellä tavalla kohdeltu kaltoin.

2. Ranneke jää mutkalle

Nahalla on muisti. Tiukalle kiepille jätetty ranneke pitää sen kaaren, johon se illalla painettiin, ja soljen taakse syntyvä taite jää pysyväksi rypyksi. Ryppy halkeaa ennen pitkää. Tämä on ylivoimaisesti yleisin syy siihen, että ranneke hajoaa ennen kelloa, jota se kantaa.

3. Asento – automaattikelloissa

Automaattikello käy hieman eri tahtia sen mukaan, missä asennossa se lepää, sillä painovoima vaikuttaa epäpyörään joka asennossa eri tavalla. Jos kellosi edistää muutaman sekunnin vuorokaudessa, yö kruunu ylöspäin vetää käyntiä usein takaisin kohdalleen. Kruunu alaspäin puolestaan yleensä hidastaa sitä. Tämä ei ole korjaus, mutta se on ilmaista.

Millainen on hyvä yöpaikka

Vaatimukset ovat vaatimattomat: kotelo irti alustasta, ranneke vapaana omaan luonnolliseen kaareensa, lasi koskematta mihinkään – ja kaikki tämä paikassa, johon kello oikeasti päätyy ilman että sitä tarvitsee ajatella.

Viimeinen kohta ratkaisee enemmän kuin muut yhteensä. Säilytystapa, joka vaatii vaivaa, ei kestä väsynyttä tiistai-iltaa. Teline on laatikkoa parempi ei siksi, että se suojaisi kelloa enemmän, vaan siksi, että sen käyttäminen vie sekunnin.

• Irti alustasta. Kehto kannattelee koteloa niin, ettei mikään kosketa lasia eikä pohjakantta.
• Ranneke suorana. Rannekkeen kuuluu laskeutua samaan kaareen kuin ranteella, ei taittua itseään vasten.
• Poissa suorasta auringonvalosta. UV-säteily haalistaa kellotauluja ja kuivattaa nahkaa. Ikkunalauta on makuuhuoneen huonoin paikka.
• Kaukana magneeteista. Puhelinkuorissa, kaiuttimien ritilöissä, tablettien kansissa ja laukkujen lukoissa on magneetteja, jotka riittävät magnetoimaan koneiston. Jätä väliin noin kymmenen senttimetriä ilmaa.

Entä laatikko?

Laatikko ratkaisee pölyn ja auringonvalon ja luo kaksi uutta ongelmaa. Irrallaan säilytettävät kellot kolhivat toisiaan, ja laatikko on paikka, johon kello unohtuu. Kuukauden käyttämättä ja vaakatasossa maannut automaattikello pysähtyy, ja seisoneen koneiston käynnistäminen uudelleen öljyjen ehdittyä valua paikoiltaan rasittaa sitä enemmän kuin tasainen käynti.

Jos laatikko on ainoa vaihtoehto, erottele kellot edes toisistaan – lokerikko pitää ne erillään. Valet Tray on tehty juuri tähän hyllyn ja laatikon väliseen kompromissiin: kehto kellolle ja syvennys kaikelle muulle, mitä taskuista tyhjenee.

Tarvitsetko kellonvetolaitteen?

Lähes varmasti et, ja sanomme tämän vaihtoehdon myyjinä. Vetolaite pitää automaattikellon käynnissä silloin, kun sitä ei pidetä ranteessa. Sillä on merkitystä, jos kellossa on ikuinen kalenteri tai muu yhtä hankala päivämäärämekanismi, jota ei mielellään aseta uudelleen. Kolmiviisariselle automaatille vetolaite lähinnä lisää kulumista koneistoon, joka viihtyisi mainiosti myös paikallaan.

Kirjoitimme tästä valinnasta tarkemmin tekstissä vetolaite vai teline.

Lyhyesti

Riisu kello, laita se paikkaan jossa se ei naarmuunnu, anna rannekkeen roikkua suorana ja pidä kello poissa auringosta ja kaukana magneeteista. Kaikki muu on hienosäätöä.

Jos haluat, että se paikka on harkittu esine eikä lautanen, Solitaire on se, mistä useimmat aloittavat: yksi kello, yksi paikka ja 22 asteen kehtokulma, jotta ranneke laskeutuu niin kuin se itse haluaa.